Spikeball säännöt ja pelin eri muunnelmat

Spikeball on pallopeli, jonka keskiössä on trampoliinin kaltainen, pyöreä verkko. Peliä pelataan yleensä kahdella kahden henkilön joukkueella, eli siis neljä pelaajaa kerrallaan. Peli vaatii hyvää kuntoa ja tarkkaa heittokättä ja tietenkin säännöt täytyy hallita. Tässä artikkelissa perehdytään siihen, mitkä ovat spikeball säännöt.

Spikeball säännöt lyhyesti

Spikeball, eli roundnet -pelin kehitti amerikkalainen Jeff Knurek vuonna 1989. Inspiraation peliin hän sai lentopallosta, ja näin ollen spikeball säännöt mukailevat paljolti lentopallon sääntöjä. Peliä pelaa kaksi kahden hengen joukkuetta, jotka ovat sijoittuneena matalan, trampoliinia muistuttavan pyöreän verkon ympärille. Joukkueet syöttävät palloa vuorotellen siten, että pallo osuu verkkoon. Vastapuolen on palautettava pallo sääntöjen mukaisesti.

Joukkue saa osua palloon kolme kertaa, mutta sama pelaaja ei kahta kertaa peräkkäin. Spikeball säännöt ovat siis kuin lentopallossa, jossa joukkueella on kolme kosketusta pallon palauttamiseksi. Palloa ei saa kuljettaa tai pitää käsissään, palautuksen täytyy olla lyönti. Jos palloa ei saa palautettua, vastapuoli saa pisteen. Pisteitä pelataan 21 pisteeseen saakka, voitto tulee kahden pisteen erotuksella. Esimerkiksi myös cornhole säännöt määräävät samoin, voitto tulee 21 pisteellä.

Pelin aluksi pelaajat asettuvat pyöreän verkon ympärille siten, että saman joukkueen pelaajat ovat vierekkäin. Etäisyys verkosta on 2 metriä. Syötön täytyy siis lähteä tältä etäisyydeltä. Kivi-paperi-sakset-tyylillä valittu joukkue aloittaa syöttövuoron. Kun syöttö lähtee, pelaajat voivat liikkua vapaasti verkon ympärillä eikä pelissä silloin ole puolia tai rajoja. Tavoitteena on lyödä pallo verkon kautta niin, että vastustaja ei saa sitä palautettua.

Spikeball pelin kulku

Pelin aloittavalla pelaajalla tulee olla jompi kumpi jaloista paikallaan kun syöttö lähtee. Syöttö ei saa olla niin korkea, ettei vastustaja ylety siihen ollessaan jalat maassa. Aloittajan täytyy myös heittää palloa ilmaan vähintään 5 cm. Vastustajilla on käytössään kolme kosketusta, mutta toki pallon saa palauttaa jo ensimmäisellä kosketuksella.

Pallon syöttänyt pelaaja saa kakkossyötön, jos ensimmäinen syöttö on liian korkea, pallo ei nouse tarpeeksi pelaajan kädestä, tai jos aloittava pelaaja ei ole tarpeeksi kaukana verkosta. Kakkossyöttöä ei kuitenkaan saa, jos syöttö menee ohi verkosta, osuu selkeästi verkon rimaan tai pallo pomppaa kaksi kertaa verkolla.

Pallon pelaaminen jatkuu siihen saakka kunnes toinen joukkue ei saa palautettua palloa takaisin verkkoon. Se joukkue, joka voittaa aloituksen, vaihtaa paikkaa parinsa kanssa jolloin syöttö menee eri vastapelaajalle..

Syöttävä joukkue vaihtuu silloin kun toiselle joukkueista on kasassa 11 pistettä. Pelin alussa pelaajien paikat menevät siten, että ensimmäisen joukkueen pelaajat ovat kello kolmessa ja kello kuudessa. Vastustajajoukkue puolestaan kello yhdeksässä ja kello kahdessatoista. Jokaisen viiden pisteen jälkeen pelaajat siirtyvät yhden paikan eteenpäin myötäpäivään.

Spikeball ja pelin pistelasku

Jokaisesta voitetusta pallosta saa pisteen, myös silloin kun vastustaja on syöttänyt. Erä pelataan 21 pisteeseen ja erä täytyy voittaa vähintään kahden pisteen erolla. Tämä pistesääntö on tuttu myös monesta muusta pallopelistä, kuten lentopallosta, tenniksestä tai pingiksestä. Jos ollaan pistetilanteessa 20-20, syöttävä joukkue vaihtuu ja tästä eteenpäin syöttäjä vaihtuu jokaisen pisteen jälkeen. Koko ottelun voittamiseen tarvitaan kaksi erävoittoa.

Pisteen saa siis silloin, kun vastustaja ei saa palautettua palloa sääntöjen mukaisesti. Näitä ovat seuraavat tilanteet:

Pallo ei osu verkkoon kolmella kosketuksella.
Pallo osuu maahan.
Pallo osuu verkon rimaan, tämä koskee myös syöttöjä.
Pallo ei ponnahda verkosta yhdellä pompulla, tämä tunnetaan myös tuplapomppuna.
Pelaaja syöttää kaksi peräkkäistä laitonta syöttöä.
Pelaaja osuu pallolla itseensä tai joukkuetoveriinsa pallon osuttua verkkoon.

Muut tärkeät spikeball säännöt

Kuten olemme huomanneet, roundnet säännöt ovat lopulta aika yksinkertaiset. Peli on hyvin lähellä lentopalloa, peliä, josta spikeball on saanut innoituksensa. Myös pistelasku ja sen kulku on hyvin samantapainen. Spikeball säännöt kuitenkin eroavat hieman perinteisistä pallopeleistä. Muita sääntöjä ovat:

Jos joku pelaajista liikkuu viivalta ennen kuin syöttö lähtee, niin vastustaja saa pisteen.
Estäminen eli hinder -tilanne tapahtuu silloin, kun joku pelaajista estää vastustajan liikkumisen pelialueella vahingossa tai tahallaan. Tällöin kyseinen pallo pelataan uudestaan.
Tasku eli pocket -tilanne on se, kun heitto osuu lähelle rimaa, mutta ei suoraan rimaan. Näin ollen peliä jatketaan normaalisti ja pallon pelaamisen jälkeen selvitetään, oliko kyseessä rima vai tasku. Jos tilanne on tasku, eli pallo ei osu rimaan, joukkue saa pisteen.
Epäselvissä tilanteissa on parasta ottaa aina uusintapallo.

Roundnet säännöt edistyneille pelaajille

Spikeball eli roundnet -peliä pääsee aloittamaan jo perussäännöt tuntemalla. Peliä paljon pelanneilla pelaajilla on usein edistyneemmät spikeball säännöt ja taktiikat käytössä. Tässä niistä muutamia.

Syöttö

Perussyöttö on syöttö, jota useimmat aloittelijat käyttävät. Pelaaja lyö palloa kädellään ja antaa pallolle vain vähän tai ei ollenkaan kierrettä. Tämä syöttö on helppo vastaanottaa, niinpä kokeneet pelaajat eivät tätä usein käytä.
Yläkierre on yleisin pelissä käytetty syöttö. Pelaaja lyö palloa yläkierteellä, jolloin se lentää vastaanottajaa kohti kiertäen. Kun lyönti on kova, on tätä syöttöä erittäin vaikea vastaanottaa.
Pudotussyöttö on toinen hyvin yleisesti käytetty syöttö roundnet-pelissä. Pelaaja heittää pallon ja lyö palloa hieman taaksepäin kiertyvällä liikkeellä, jolloin pallo putoaa vastustajan eteen. Kun syöttö tehdään oikein, pallon palauttaminen on vaikeaa, varsinkin, jos vastustaja on kauempana verkosta.
Leikkaussyöttö on edistyneiden pelaajien käyttämä syöttö, jossa syöttäjä heittaa pallon samanaikasesti sivukierteellä ja yläkierteellä, näin pallo pompahtaa verkosta kauemmaksi kuin vastustaja osaa odottaa.
Käänteinen leikkaussyöttö on ehkä vaikein syöttö hallita. Syöttäjä lyö palloa käänteisellä kierteellä myötäpäivään,toisin kuin tyypillisessä leikatussa syötössä, joka pyörii vastapäivään.

Palautus

Palautus alakautta, eli pelaaja tekee kädellään alustan, ja pallo osuu kämmeneen. Yleisimmin käytetään pallon pelaamista pelikaverille.
Palautus yläkautta on periaatteessa sama juttu kuin alakautta tehty lyönti, mutta pallo lyödään pään yläpuolelta. Yleensä käytetään syötön vastaanottamisessa ja kovissa lyönneissä.

Hyökkäys

Hit eli spike on kova lyönti, joka yleensä tehdään yläkierteellä.
Flick eli hyvin matalalle tehty lyönti, jolla pallo lyödään paikkaan, jossa vastustaja ei juuri silloin ole.
Chorn on korkealle ja kauaksi lyöty pallo, eli pallo lyödään ylös niin, että vastustaja ei yletä siihen ja pallo osuu maahan kauaksi verkosta.
Drop on matalalla palautuslyönti vastustajan eteen. Tässä lyönnissä käytetään hyvin vähän voimaa.
Pull eli veto on lyönti, jonka lentorata on lyöjän suuntaan.
Push eli työntö on lyönti, jonka lentorata on suoraan lyöjän edessä.
Tweener on lyönti, jossa pallo lyödään pelaajan jalkojen välistä.

Spikeball säännöt mukailtuina

Alkuperäiset roundball säännöt ovat useimmiten käytössä, mutta näiden lisäksi pelin sääntöihin voi tehdä monia muunnelmia, joista osa on tullut hyvinkin suosituiksi. Nämä muutokset voivat tuoda täysin uuden pelikokemuksen peruspeliin ja tai muuttaa peliä kokonaan. Uusien sääntöjen lisääminen peliin antaa pelaajille mahdollisuuden haastaa itseään hieman lisää ja niillä joko lisätään tai vähennetään pelin vaikeusastetta.

Joitakin mahdollisia muutoksia ovat esimerkiksi pelikentän jakaminen kahtia mikä helpottaa peliä. Vaikeamman pelistä saa, kun spikeball säännöt sallivat vain yhden käden käytön tai niin sanottu ”Takes two to tango” -sääntö, joka pakottaa pelaajat pitämään kädestä kiinni, tämä lisää pelin vaikeusastetta huomattavasti.